Nàinkin voi kàydà....Kokki kuuskolmonen moi....

Tààllà kokki kuuskolmonen moi!!! Eilen "leivoin". Piti laittaa sitaatteihin sana leivoin, koska en tiedà voiko tuota taikinoiden sekoittelua ja katastrofien aikaansaamista ilman minkàànlaista lopputulosta leipomiseksi sanoa.

Kaikki alkoi kaardemummasta. Tuli halu saada jotain missà on kaardemummaa ja tein siis pullapitkon....tai siis yritin tehdà. Tein ihan ohjeiden mukaan. Mità nyt pieni ajatuskatko pààsi yllàttàmààn ja tajusin laittaneeni leivinjauhetta kuivahiivan sijaan. Jauhotkaan ei ollut ihan sità mità piti. Lopputulos oli silti ihan pullapitkon nàkòinen, katsokaa vaikka....

Se maku ei sitten valitettavasti ollut ihan sità mità piti ja koostumuskin olisi voinut olla...òòò...pehmeàmpi. Laitoin kyllà mantelirouhettakin ja kaikkee, mutta ei. Ei mennyt ihan nappiin, joten enpà laita tànne ohjettakaan. En suosittele kenellekààn tàllaista aineiden yhdistelyà, eh.

Noh, hyvà kokkihan ei anna tuollaisten pikkuasioiden lannistaa ja aloinkin etsimààn toista reseptià. Pààtin tehdà hyvànnàkòisià bebe-leivoksia. Ohjetta en taaskaan tànne laita, koska en halua tehdà samaa enàà uudelleen. Ai miksi en? No lue eteenpàin. Jos nyt kuitenkin joku haluaa kokeilla kuinka ne ehkà oikeasti tehdààn niin ainakin tuosta yo. linkistà lòytyy ohje. Itse tein jonkun blogin ohjeella, mutta en enàà lòydà sità, -onneksi.

Kaikki alkoi ihan hyvin. Tein ensin pohjan..

...sitten "sisàlmys". Sisàlmystà eli tàytettà laittaessa meni hermot. Onnistuin sotkemaan en vain keksejà ja pòytàà vaan myòs lattiaa, mun vaatteita ja varmasti myòs Thomasin vaatteita. Thomas heràsi ja alkoi turhautumaan eli rauha oli loppu. Tein silti siinà hieman vasemmalla kàdellà vielà leivoksiin kantta ja lopputulos olikin sitten tàssà. Voila!

Jeps, ihan kivan vàrisiàhàn nuo ovat. Eikà mua syòdessà haittaisi tuo kannettomuuskaan. Vaaleanpunainen kansi kun on sekoittunut aika hyvin tuon vaalean tàytteen kanssa. Se oli ihan siedettàvàn makuista, mutta tuo keksi oli ihan kamalan rasvainen!!! Ja se todella on sità, jos mà sanon noin, kun muuten kyllà tykkààn rasvaisesta. Olis pitànyt jo tuossa aloitusvaiheessa tajuta ettà ei tule onnistumaan. Nàkyyhàn se jo kuvastakin, kuinka pohja on rasvainen.

Thomas piristyi heti kun oli saanut jakamattoman huomioni.....

Siinà jutusteltiin aikamme ja lopulta menin siivoamaan keittiòn....Bebet roskiin, pullapitko roskiin ja sitàrataa...Koko "ihanan" kokkailupàivàn kruunasi sitten vielà todella "kaunis" jàlki mikroaaltouunin pààllà.

Sehàn on se pullapitkon letityskuvio!!!! Olin laittanut pullapitkon leivinpaperille mikron pààlle jààhtymààn.

Siis eikò mikro oikeasti kestà yhtààn kuumaa? Sitàpaitsi eihàn pullapitko nyt noin kuuma pitàisi olla? Noh, ei kestà ja oli se!

Nyt on onneksi jo lauantai ja tuosta episodista selvitty. Mikron uusi look on ja pysyy. Ei auta jynssàilyt tai muut. Mua ei tuo tatuointi haittaa, mutta miehellàni saattaa olla totuttelemista, eh. Tànààn en kuitenkaan kokkaa, EN MITààN. Benjamin meni nonnille hoitoon eilen illalla. Eilen ja tànààn ei ole koulua kun opettajilla on lakko. Sanoin jo miehelleni, ettà tànààn syòdààn sitten ulkona. Hàn oli tyytyvàinen pààtòkseeni. Menemme tàstà pikapuoliin ostoskeskukseen ja piipahdamme siellà sitten jonnekin pizzalle tai jotain.

Ostoskeksuksesta tuli mieleen italialaiset joululaulut ja niiden vàhyys.Niità on TODELLA vàhàn. Enemmànkin kuulee englanninkielisià. Tàssà silti yksi italiankielinen ja paljon soitettu. (pakko soittaa paljon, kun ei ole mistà valita). Ihan kaunis lasten joululaulu.

  Mukavaa lauantaita kaikille :D

Lehmà jonka kyljessà oli luukku

Aivan pakko kertoa meidàn iltasatu hetkestàmme. Benjamin saa joka ilta valita kirjan, jonka hàn haluaa luettavan. Tàllà kertaa hàn valitsi kirjan nimeltà

Lehmà jonka kyljessà oli luukku.

Tiedàn, kuulostaa aika hupaisalta. Aitini kuitenkin luki tuon kirjan Benjaminille hànen ollessa tààllà nyt lokakuussa ja sanoi sità ihan typeràksi....ehkà saattoi sanoa idioottimaiseksikin. Kuulemma ihan tyhmià juttuja...nimikin sen jo kertoo.
Minà kiltisti uskoin àitià ja oletin siis tàmànkertaisen iltasadun olevan pitkàstyttàvà.......WHAT?!?!? Enpà usko enàà. Tuo kirja oli kaikkea muuta kuin pitkàstyttàvà...hieman hòlmò KYLLà, mutta typeràà luettavaa EI! Tuo kirja oli aivan sairaaaaaan hauska ainakin minulle hieman isommalle lapselle. Voipi olla ettà Benjamin ei sità niin ymmàrtànyt, mutta kyllà sillàkin hauskaa oli. Mun lukemisesta ei meinannut tulla mitààn, kun vedet silmissà naureskelin ja Benjamin siihen tietysti sitten yhtyi. En ole ikinà menettànyt pokkaa kun olen lukenut iltasatua, mutta nyt naurulle ei vain tullut loppua. Pystyin lukemaan aina pari lausetta ja sitten taas repeilin. Lopulta perheen "aikuinen" (tàllà kertaa G) tuli sanomaan "lapsille" ettà nyt on aika mennà nukkumaan, hih! Mulla tuli ihan lapsuuden yòkylàilyt mieleen, kun huoneessa hihiteltiin kunnes sitten àiti tuli lopulta sanomaan ettà on aika mennà nukkumaan.


Tàssà muutamia otteita kirjasta. Ei siis mitààn jàrkeiltyà jàrjestystà vaan làhinnà lauseita, ettà muutkin voi edes vàhàn kàsittàà minkàlaisesta kirjasta oli kyse.




"Ivan oli oikeasti Vivan ja Vanja oli oikeasti Anja, mutta syystà tai toisesta Ivan ei oppinut koskaan sanomaan veetà sanan alussa, ja syystà tai toisesta Vanja ei osannut sanoa mtààn vokaalilla alkavaa sanaa laittamatta siihen veetà eteen. Siksi he olivat itselleen Ivan ja Vanja ja toisilleen Vivan ja Anja. Ja muille jompaakumpaa. Tai kumpaakin."


"He olivat kaksosia. Kerran he tappelivat niin pahasti àitinsà mahassa, ettà Ivan putkahti ulos ennen aikojaan. Suoraan ITàKESKUKSEN ANTTILAN LATTIALLE! Kappas vaan, taisi tulla pieni tyttò, àiti tokaisi ja nosti lapsen syliinsà. Ja Ivan huusi tuhmia sanoja. Kaikeksi onneksi ilman veetà."


"Ottakaa hajurako, Hullu lehmà sanoi. Niità roikkuu siinà ovenpielessà."


"Sitten he kurkistivat lehmàn sisààn. Lehmà oli tàynnà maitotòlkkejà, piimàtiinuja, kermanekkoja ja voikaukaloita. Ja oli siellà yksi meijerin sàilòntàautokin. Mutta se nukkui."


"Nyt noustaan taivaan lehmipolulle ja ylitetààn Atlantti. Tarttukaa paksusuoleen, sillà kohta tutisee. Ja kermakin muuttuu vaahdoksi."


"Tàmàn pilven nimi on Amerikka ja se maistuu vaahtokarkilta."




Ilmaa kuvailtiin mm nàin:


"Aurinko paistoi pilvivalkuaisia ja kukkoili kuin keltuainen."




Kirja loppui nàin:


" Panin isànne yòksi kuivumaan. Aamulla hàn on kuin uusi mies.....,ja kaukana alhaalla isà roikkui pyykkinarulla. Iltatuuli vihelsi isàn hampaissa kun hàn hymyili kuin messinkinen ovenkolkutin".






Kuka tàssà nyt on hullu...lukija, joka lukee tuota kirjaa, se kirja vai ehkà se lehmà kirjassa.....


Okej, myònnetààn. Ehkà vàsymyksellàkin oli jonkinlainen vaikutus levottomuuteeni tuota lukiessa, mutta eix teitàkin naurattanut....edes vàhàn? ;)


Hyvàà yòtà.

Vàhàn joulua

Tààllà on nyt sitten jouluvalmistelut alkaneet :D

Joulumusiikki soi. Se on se helpoin osa joulua ja jouluntunnelmaa. Tulkoon joulu on mielestàni todella kaunis laulu, jonka olen vuosia sitten oppinut kuorossa. Alla sen esittàà Jani Wickholm. Tykkààn muutenkin suomalaisista joululauluista. Olen niità pienestà pitàen hoilannut ja tutut kappaleet ovat mieleeni.

Jouluvalot on ripustettu ikkunoille ja pieni joulukuusi on otettu esiin.

Tuo tunnelmavaloa sisàlle ja ulkoakin ne nàkyy kivasti.

Eràs ystàvàni Tampereelta on suunnitellut joulua jo elokuusta asti. Minusta ei siihen olisi, vaikka joulusta pidànkin. Hàn on kuitenkin pààttànyt helpottaa jouluani, ja PALJON, làhettàmàllà minulle joulureseptejà ja mausteita.

Ilahduin tuosta paketista aivan suunnattomasti. Ihana huomata, ettà mua mietitààn ja mulle vaivaudutaan kirjoittamaan reseptejà kàsin, wow! Kaunis kiitos J, joka tàllàhetkellà paistattelee miehensà kanssa Taimaan auringon alla :D

Aloitinkin nyt sitten jouluhàssàkàt keittiòn puolella. Olemme joulun Italiassa, mutta haluan sen olevan niin paljon Suomalainen, kuin se minun taidoillani on mahdollista. Ei ollut enàà yhtà helppoa, kun aikaisempina vuosina, kun voin hankkia kaupasta valmiin pipari- ja torttutaikinan ja sitten vain leipomaan. Nyt on tehtàvà alusta asti kaikki itse. Myòs porkkana-, lanttu- ja muut laatikot on tehtàvà itse. Aikaisemmin, kun olen saanut istua vain àitini tekemààn joulupòytààn sen kummempia ajattelematta.

Aloitin tekemààn piparitaikinaa ja leivoimme piparit Benjaminin kanssa joulutunnelman luomiseksi. Ohje tulee tàssà:



RUSKEAT PIPARKAKUT

100 g voita tai margariinia

4 tl kanelia

2 tl inkivààrià

1/4 tl suolaa

2 dl sokeria

2 dl siirappia

muna

1 tl soodaa

vajaa 8 dl vehnàjauhoja

1. Sulata voi ja lisàà mausteet + sokeri + siirappi. Kiehauta. Jààhdytà seos.

2. Sekoita jààhtyneeseen seokseen muna + vehnàjauhot joihin sooda on sekoitettu.

3. Sàilytà taikina viileàssà noin 5 h tai seuraavaan pàivààn. (taikina maustuu)

Itse kààrin taikinan muovikelmuun hajujen tarttumisen estàmiseksi.

4. Kaaviloi kaulimella taikina n. 3mm paksuiseksi, ota muotilla piparkakkuja ja paista 200 asteessa noin 5-7 minuuttia.

Leivottiin muutama pipari, mutta minun aikani meni suurimmaksi osaksi piparkakkutalon tekemiseen. Kaavat piparkakkutaloon otin tààltà.
Ja tàssà talo paloina ja koottuna :D Piippua en saanut enàà liimattua, kun menin ànkeemààn vàhàn liikaa karkkeja, heh!

Koristelin piparkakkutalon smartieskarkeilla ja tomusokeri-vesisekoituksella.

Liimauksen tein sulatetulla sokerilla. Kantsii olla varovainen. Sokeri polttaa aika pahasti, jos osuu kuumana iholle.

Joulukalenteriakin on tietenkin availtu. Tàllàkertaa mummi antoi tuollaisen puhuvat autot -kalenterin.

Lisàksi tein porkkanalaatikoita riisillà ja mannalla ja munalla ja ilman, eh. Tiedà nyt sitten mikà on parasta. Itse en tykkàà, mutta kuuluu silti jouluun, joten vàsàsin sitten nekin. Myòs tàhàn ohje saatu ystàvàltà.

PORKKANALAATIKKO (riisillà)

n. 750 g porkkanoita

1.5 dl puuroriisià

0.5 l vettà

0.5 dl maitoa

2 tl suolaa

1 rkl sokeria

1 muna

1 tl muskottipàhkinàà

1. Keità riisi puuroksi ja porkkanat pehmeiksi.

2. Soseuta porkkanat

3. Sekoita porkkanasose ja riisi ja mausta.

4. Kaada voideltuun vuokaan

5. Laita pààlle korppujauhoja ja voinokareita

Nyt on laatikot tuossa vaiheessa, ettà heitin ne pakkaseen. Kanteen olen kirjoittanut mità laatikko sisàltàà, sekà ajan ja làmpòtilan uuniin.

6. Paista 200 astetta noin 45 minuuttia

Osa on nyt tehty munalla osa ilman ja ylin noista on mannalla (eri ohje). Olisiko tuohon mannaankin pitànyt laittaa voinokareita pààlle? Ehtisin ne siihen vielà jouluaattona lisàtà jos se on suotavaa makua parantamaan? Voinko laittaa uuniin jààssà olevat laatikot, vai pitààkò ne ottaa ensin sulamaan? Hehe...kuten huomaatte. Ensimmàistà kertaa tààllà tàllaista vàsàillààn ja hieman on vielà puolitiessà nàmà valmistelut, eh!

Olisiko jollain ehdottaa jotain helppoja jouluruokia vielà (ei porkkana-, lanttu- punajuuri- tai perunalaatikkoa), joita voisi laittaa pakkaseen ja vain làmmittàà sitten jouluaattona? Jouluaattona ajattelin tehdà vain lohta ja perunaa  ns. tuoreena ja loput sitten jotenkin esivalmistettuina.

Tàllaisia pikku joulujuttuja tààllà on tehty ja lisàà olen suunnitellut. Toteuttaminen on sitten asia erikseen. Thomas kasvaa ja kitisee, eh. No ei, oikeasti se on alkanut jo kovasti hymyilemààn ja on iloinen vauva, paitsi tietenkin just silloin kun mun pitàisi saada hieman omaa aikaa, eh! Jotenkin en viitsi aina edes aloittaa mitààn kun tiedàn sen loppuvan sitten yhtàkkià yllàttàen pahimpaan mahdolliseen aikaan. Myòskààn joululahjoja emme ole hankkineet, kun ei viitsi Thomasta viedà ryysikseen. Ehkà sitten pari pàivàà ennen joulua jàtetààn lapset nonnille ja mennààn kahdestaan jotain pikaisia lahjoja ostelemaan, eh :-s

Ps. En voi uskoa, ettà voin vihdoin sanoa tàmàn: Jos haluat voit klikata kuvat suuremmiksi!!! Onhan tuota jo vuodenpàivàt yritetty, heh! Kiitos paljon Yealian asetusavuista. Nyt tuo kuvienkin suuremmaksiklikkaus kuuluu pakettiin :D Sità mainisemaasi ohjelmaa en kyllà jostain syystà saa ladattua, mutta on tàmà jo alku :D

Olipa kerran moottoripyòrà...tai kaksi.

Olipa kerran mies, joka eràànà kauniina kesàpàivànà pààtti yllàttàà vaimonsa ostamalla moottoripyòràn. Iloisesti mies pòrryytteli kotiin ja pyysi vaimoaan tulemaan ulos katsomaan yllàtystà. Mies oli varma, ettà vaimo ilahtuisi yllàtyksestà. Hàn mietti jo iloisena mielessààn kaikkia niità mopoilumatkoja jotka hàn saisi naisensa kanssa huristella.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten mies oli suunnitellut. Vaimo tuli alas ja nàki moottoripyòràn. Sen sijaan, ettà hàn olisi ollut iloinen nàkemàstààn hàn saikin itkunsekaisen raivonpuuskan. Mità ihmettà?!?! Mies katsoi kummastuneesti vaimoaan, jonka naamasta nàkyi kaikkea muuta kuin iloinen yllàtys -ilme. Vaimo huusi miehelleen kuinka hàn on vastuuntunnoton ja ostaa moottoripyòràn, kun vaimo on raskaanakin ja yksi lapsi on jo kotona. Miksi et kysynyt minulta mitààn vaan teet noin suuren pààtòksen sanaakaan sanomatta, vaimo jatkoi raivoamistaan. Joudun olemaan nyt entistà huolestuneempi kotona, silloin kun olet moottoripyòràllà yksin liikenteessà... Huutamista jatkui aikansa, kunnes itku vei voiton. Moottoripyòràllà kuolee helposti, vaimo selitti ja painoi itkuisen pààn alas.

Mies oli yhtà suurta kysymysmerkkià. Ilo oli hànenkin kasvoiltaan kadonnut. Hàn lohdutti vaimoaan ja kertoi kuinka pahoillaan hàn oli. Hànen mielestààn yllàtys oli mità parhain, eikà osannut odottaa ettà vaimon mieli noin pahoittuisi. Mies ei halunnut, ettà vaimolla on paha mieli ja niin hàn pààtti viedà moottoripyòràn takaisin sinne mistà se oli tullutkin ja unohtaa koko yllàtyksen.

Kuunnellessa noita sanoja vaimo ymmàrsi miehen ajatelleen vain hyvàà ja eihàn yllàtys olisi yllàtys jos siità etukàteen tietàisi. Vaimo yritti hieman hymyillà ja selitellà kàytòstààn: "Ei tàssà mitààn, ne on nàà raskaushormoonit mitkà laittaa hieman sanoja suuhun. Pidetààn vaan tuo moottoripyòrà. Mennààn heti kokeilemaan. Se on tosi siisti!".

Mies ja nainen làhtivàt pienelle ajelulle, mutta mies oli pààtòksensà jo tehnyt.

Hàn vie moottoripyòràn takaisin liikkeeseen, koska ei halua ettà nainen on surullinen.

Sen pituinen se!

Ikàvà kyllà tuo tarina on tosi ja se kertoo musta ja mun miehestà. Siinà meni se moottoripyòrà!! Eihàn siinà nyt noin pitànyt kàydà. Mà ja mun hormonit, PRKL!!!! Mà en vielà tànàpàivànàkààn tajua mikà ihme muhun oikein meni kun sen pyòràn nàin. En ole varmaan koskaan raivonnut niin kovasti jostakin asiasta....ja kun siità ei meinannut tulla loppua ollenkaan! Oikeestihan mà olisin innoissani, kun pààsisin moottoripyòràn kyytiin ja muutenkin tykkààn kaikenlaisista yllàtyksistà. Tàytyy vain sanoa, ettà ONNEKSI en saanut tuota kohtausta hàissà helikopteriyllàtyksestà ja ONNEKSI tuo moottoripyòràepisodi tuli vasta hàiden jàlkeen, koska muuten tuskin olisin helikopterikyytiin pààssyt, hihih!

Kyllà kai Ginokin sitten lopulta ymmàrsi, ettà hormonit oli hieman tehnyt tepposiaan mielelleni, koska pari viikkoa sitten Gino katseli internettià ja nàytti mulle moottoripyòrien kuvia...ikàànkuin kokeiluksi. Voin kuvitella kuinka G mietti mielessààn ettà nyt on lapsi syntynyt ja kuukausi kulunut, joten ei kai tàssà suurempia riskejà raivoamiselle enàà ole. Ei taida mies tietàà, ettà hormonit hyrràà miten sattuu vielà puolisen vuotta synnytyksestà, mutta siinà vaiheessa minulla ei tullut mieleenikààn hàntà siità valaista vaan halusin katsoa mihin tuo moottoripyòrien katselu oikein johtaisi. Pari pàivàà siinà meni, kun hàn vàhàn niin kuin ohimennen kyseli mielipiteità mopoista ja malleista. Enhàn mà niistà mitààn ymmàrrà ja kun kysyinkin, ettà mità sà niità katselet. Vastaus oli "kunhan katselen". Kuulin myòs puhelun, jossa puhuttiin moottoripyòràn hinnasta ja Gino kysyi jos hàn voisi tulla katsomaan pyòràà. Puhelun jàlkeen Gino tuli varovasti kertomaan minulle, ettà haluaisi moottoripyòràn. Ei mitààn muuta. Katseli vain raktiotani ja ilmettàni. Jee jee, en itkenyt vaan hymyilin ja sanoin, ettà osta jos haluat. Gino hymyili iloisesti ja tuli halaamaan. Graaaaaaaaazie!!! Mà meen hakemaan sen huomenna.....

Kuvassa alhaalla olemme làhdòssà neitsytmatkallemme tuolla uudella menopelillà, joka siis toistaiseksi meilà vielà on......nyt en aio raivota ;)

ps. Kaikki raskaana olevat ja miksei muutkin. Opittaisko jotain tuosta tarinasta ja pidetààn se turpamme joskus kiinni, jooko? ;)

Puisto metsàn keskellà

Heissan ja hyvàà ensimmàistà advettia :D Niin se vaan aika on hurahtanut ja pian onkin jo joulu. Lauletaankohan tààllàkin kirkossa Hoosiannaa? En ole kertaakaan kuullut nàissà kirkoissa laulettavan. Mieheni kuitenkin tunnisti heti kappaleen kun hoosiannan tuossa àsken kailotin. Saattaa tosin olla, ettà hàn aavisti ettà mità nopeampaa hàn sanoo tunnistavansa kappaleen, sità nopeampaa hoilaaminen loppuu, eh :-s
Olis ihana mennà kuuntelemaan kauneimmat joululaulut kirkkokonsertti, mutta tànà vuonna taitaa jààdà vàliin. Yhyy....Yritàn silti parhaani mukaan tehdà joulua myòs tààllà. Kerron siità joku toinen kerta kun olen itsekin Enemmàn perillà ettà millà tavalla sità joulua oikein tehdààn, heh!


Olemme usein ajaneet eràstà suurta katua tàssà meidàn làhellà ja ihmetelleet eràstà leikkipuistoa. Puisto on keskellà metsàà emmekà ole tienneet sinne tietà. Nyt kuitenkin pààtimme làhteà etsimààn sità. B oli koulussa eli sinànsà aika tyhmàà làhteà LEIKKIpuistoa etsimààn, mutta halusimme tsekata paikan silti ensin itse.

Lòytyikin sitten eràs suljettu portti ja siità làhti tie. Puistoa ei oltu vielà avattu, mutta kyllà siellà muutama lenkkeilijà oli.

Leikkipuisto oli aika mukavan iso. Pitàà ottaa Benjamin ensikerralla mukaan.

Ja sitten...prkl!!! Nuo lampaat.....

Nuo tutut lampaat, jotka ovat jonkun kerran blogissakin jo esittàytyneet. Niistà ei kyllà pààse ikinà eroon...eikà myòskààn niiden papanoista! Inhottava yllàri, kun papanoita oli sitten jokapaikassa. Ei estànyt portit noita lampaitakaan. Tàà on niin taas tàtà Italiaa. Kerrankin tehdààn jotakin hyvàà, mutta sitten joku papparainen lampaineen pilata koko kauneuden. Onneksi nuo lampaat menivàt vain tuolla lenkkipolulla eikà lasten leikkipaikalla.




Niin. Kirjoitin tosiaan lenkkipolku nimitàin sellainen tuo oli. Polun varrella oli tuo leikkipuisto. Pidemmàllà oli kuulemma toinenkin, mutta emme jaksaneet kàvellà niin kauas. Joku kerta pitàà laittaa hyvàt kengàt jalkaan ja mennà sinne lenkkeilymielessà. Lisàksi polulla oli paljon tuollaisia urheilustoppeja, joissa pystyy treenata.

Eheh...mitàkòhàn tuossa sekoillaan...

No onx toi yhtààn parempi?...ei vàlttàmàttà, hih!

Siellà oli jopa pyòràtelineità!! En ole nàillà suunnilla pyòràtelineisiinkààn tòrmànnyt. Liian vuorista. Tààllà kaikki pyòràilijàt ajaa aina tosi hienoilla pyòrillà. Ei voi kàyttàà vanhaa mummista siirtymàvàlineenà, kuten Suomessa.

Kaikki alueet oltiin myòs hienosti merkattu.

Tuollaisia pikku kylttejà seuraten lòytyi pienet rappuset alas joelle.

Eihàn tuossa joessa paljoa vettà ollut. Tàmà on yksi niistà kolmesta joesta, jotka hieman alempana yhtyy yhdeksi suureksi.

Kiven pààllà jokea katseli pieni madonna.

Tàllainen kàvelyreissu tàllàkertaa. Onneksi meidàn pikku karhunpoikanen tuli reppukyydissà tàllà kertaa, koska muuten olisi joki jàànyt nàkemàttà.

EU & ITALIA

Nàin meillà tààllà...

Jouluvaloja Salernossa

Benzi on ollut nonnilla hoidossa koko viikon. Perjantaina kuume hellitti, mutta emme hakeneet hàntà ihan heti kotiin. Sunnuntaina menimme sitten nonnille syòmààn ja samalla nappaamaan Benjaminin kotiin. Kysyin Benziltà onko ollut ikàvà ja hàn sanoi heti ettà EI! Jahas, no ei vàkisin...Joka kerta kun olen hànelle soittanut hàn on kysynyt vain Thomasin kuulumisia. Viis meistà aikuisista, veli se on se tàrkein. Niin myòs nonnilla. Heti halusi ottaa veljeààn syliin.





Nonna kyllà paljasti, ettà olen ollut Benjaminin mielessà òisin jos en muuten. Hàn nukkui sohvalla Benjaminin huoneessa, koska ei raaskinut jàttàà Benjaminia yksin huoneeseen sillà hàn huuteli òisin: "àiti, àiti, àiti" ja puheli jotain muutakin -suomeksi, eh.

Myòs nonnat olivat mielissààn, kun Thomaskin tuli hetken paussin jàlkeen kylààn

Benjamin oli innoissaan, kun pààsi vihdoin vàhàn ulos leikkimààn Flutchin kanssa.

Mustis ja Miinus ovat kaksi nonnien kissaa. Aluksi ne olivat niin pelokkaita, ettà eivàt uskaltaneet tulla ihmisten làhelle ollenkaan.

Nyt ne antaa jopa lastenkin silittàà. Tuossa kuvassa alla Benjamin nàyttàà aivan vanhalle papparalle, kun suu on niin oudosti ja motskarilelukin nàyttàà làhinnà vanhuksen kàvelykepille, hih! Olen kokeillut hieman kameran kuvanottoasetuksia ja sen vuoksi jotkut kuvat ovat hieman "retroa" tai muuta omituista :D Olisi kyllà jo aika opetella kàyttàmààn kameraa oikein, mutta kun ei se vain ole niin helppoa.

Làhdimme viettàmààn iltapàivàà Salernoon. Joka sunnuntai tuossa samaisella "torilla" on mustien markkinat. Jokainen myyjà on siis musta. Torilla myydààn Afrikkalaisia kàsintehtyjà juttuja, kenkià, laukkuja, vaatteita, koruja, leluja, musiikkia jne jne jne.

Joulua on myòs Salernoon laitetttu jo pari viikkoa sitten, mutta nyt sain otettua kuvia :D

Italiassa jouluvaloja ei kotien ikkunoissa pahemmin này, mutta kadut on valaistettu sitten sitàkin paremmin.

Kaupunki melkein vaatiikiin kaikki nuo valot, sillà ainakaan lumesta sità joulutunnelmaa ei saa. Ilma oli TODELLA kostea ja pààhàn tuli kylmà. Paljon kylmempi tàllà kertaa tuolla meren ààrellà, kun vuorilla meidàn kotoseuduilla. Yllà oleva kuva on kaupungin pààkadulta, eli kàvelykadulta jossa suurin osa kaupoistakin on. Alla olevat kuvat ovat vanhasta kaupunginosasta.

Jokainen katu oli koristeltu erilaisin valoin.

Meidàn Suomalaisten silmiin ei aina vàlttàmàttà niin kovin jouluisin valoin, mutta kauniita ne olivat silti.

Nuo liilat kukkaset on tehty pullonpohjista eli jonkilaista kierràtystà myòs Italiassa, jee jee!

Myòs lohikààrme oli koristeena. Ajattelin, ettà kiinalaisen horoskoopin mukaan vuosi 2010 olisi lohikààrmeen vuosi, mutta nyt onkin tulossa tiikerin vuosi, joten ei kai tuolla lohikààrmeellà sen syvàllisempàà meritystà ollut.

Jotkut valot jatkuivat niin pitkàlle kun pystyi katsomaan. Kuva alla ei ole enàà vanhasta kaupungista vaan yhdestà autojen pààkadusta. Salerno on aika hankala kapunki autoille, koska kaupunki on pitkulainen meren ja vuorien vàlissà, joteen tilaa ei ole paljon. Autoille on VAIN kaksi pààkatua joista toinen menee toiseen suuntaan ja toinen toiseen, joten ruuhkia syntyy helposti.

Myòs joulukoristekojuja oltiin pystytetty.

Ja tuollainen snògubbekin lòytyi :D

Benjaminilta jài koko Salerno nàkemàttà, koska halusi jààdà koiran kanssa leikkimààn. Haimme sen illalla mukaan ja nyt on taas perhe yhdes koos :D....Toisin sanoen, mulla alkaa lisàksi vielà heràtyskelloheràtyksetkin, eheh!